Sormet syyhyävät neulomaan

Mua vaivaa pienoinen neuloosi. Sormet syyhyäisivät pitelemään puikkoja ja hipelöimään villoja, mutta en oikein tiedä mitä tekisin ja kenelle. Koko perhe on vaatetettu jo viime vuonna, viimeisetkin nyt keväällä. Useampaankin pipoon minulla olisi ideaa, mutta niihin pitäisi luonnostella ensin ohjetta. Ja lapasten ja villasukkienkin tarkempi inspiraatio puuttuu.. Ehkä siis tökkii se laskeminen ja suunnittelu, minkä kokonaan uuden työn aloitus vaatisi.. Oikeasti taidan vaan himoita niittykaritsan villaa ja Tikkurin puuduttavaa ja meditatiivista työstämistä.

Minulle neulominen on vähän kuin meditaatiota. Pitkiä pätkiä 4o1n neuloessa voi uppoutua vaikka mihin sarjoihin, elokuviin tai äänikirjoihin, eikä tule huono omatunto (toipuva suorittaja tässä moi), kun ei tee mitään. Eskapismia parhaimmillaan.

Toisaalta taas välillä ei huvita. En haluaisi olla pakotettu istumaan kahdeksaa tuntia paikallaan puikot käsissä. Tarvitsen sen mahdollisuuden, että jos teenkin jotain väärin tai epähuomiossa olen taas unohtanut mallitilkun ja neuleesta on tulossa väärän kokoinen, voin unohtaa työn pariksi viikoksi ja rauhassa keräillä itseäni. Siksi en halua neuloa työkseni.

Neulomisen hinnoittelu

Tänään päivitin Neuleita-sivua. Lisäsin sinne kehoituksen ottaa yhteyttä, jos haluaa minulta neuleen. Mietin pitkään hinnoittelua ja lisäsin sinne alkaen hinnankin. Ja koen tarvetta selitellä sitä.

Tosiaan, en halua neuloa työkseni. Joten en halua hinnoitella itseäni niin, että tekisin sitä työkseni. Ja kysyntä voisi olla aika hiljaista, jos villapaita maksaisi 2000€.

Sininen islantilaisneule Lettlopista, palmikkopipo merinovillasta

Toisaalta, musta tuntuu pahalta alihinnoitella käsityötä. Vaikka alkaen 400€ tuntuu kalliilta, on se neljännes siitä hinnasta, mitä siitä kuuluisi pyytää. Hintojen polkeminen ei palvele ketään! Käsitöiden arvostus ei vielä näy hinnassa. Tekstiilien ja vaatteiden arvostus on naurettavan huonossa jamassa. Olemme tottuneet, että kerran viikkoon voi ostaa uuden neuleen. Ihminen ei voi kilpailla koneelle, eikä länsimaissa voida kilpailla halpatuotantomaille. Toisaalta, ainakin minun kuplassani alkavat silmät pikkuhiljaa avautua halpatuotantomaiden epäeettisyydelle.. Pikkuhiljaa. Toivottavasti muutosta on tulossa.

400€ villapaidasta itselleni jäisi noin 6€ tuntipalkka, josta pitää vielä vähentää yrittämiseen liittyvät kulut. Käteen ei siis jää paljoakaan. Se on silti huomattavasti parempi, kuin monessa halpatyömaassa, joissa työstä ei saa elämiseen riittävää korvausta. Tekstiilialan (ja toisaalta käsityöläisyyskään) ovat aiheita, joista en loppupeleissä kamalasti tiedä, enkä siksi nyt halua mennä niihin syvemmin. Mutta esimerkiksi Outi Les Pyyn blogista löytyy valtavasti hyvää tietoa tekstiilialan vastuullisuudesta, sekä sosiaalisesta että ekologisesta. Suosittelen kaikkia kiinnostuneita vilkaisemaan!

Summa summarum

Hinnoittelu on vaikeaa. Pitäisi tasapainotella niin, että itse pärjää ja toisaalta että asiakas on valmis maksamaan. Suomessa käsitöiden hinnoissa yleensä pyöristetään liikaa asiakkaan hyväksi – pehmeissä materiaaleissa varsinkin. 45€ käsin neulotuista kirjoneulesukista ei tekijälle jää palkkaa juuri mitään. Silti kuluttaja pitää sitä helposti kalliina.

Itse tosiaan neulon harrastuksena. Osittain, koska tiedän, ettei siitä olla valmiita maksamaan yrittäjälle kohtuullista tuntipalkkaa, toisaalta, koska en halua tehdä siitä työtä. En tahallani alihinnoittele tekemistä, vaan se on hinta, jolla itse voin tehdä tilauksesta toisille. Ilman tarkempaa aikataulua, jossain määrin omilla ehdoilla. Toisaalta, sen halvemmalla minun ei todellakaan kannata. Enimmäkseen teenkin lahjaksi. Ja kaikki lahjat onkin rakkaulla (ja rakkaudesta tekemistä kohtaan) tehty.

Käsityöt ovat ihania, arvostetaan niitä <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Shopping Cart